Rauma Blues 2003

Vuoden 2003 Rauma Blues -ohjelmiston koostaminen kesti pitkälle kevääseen

Precious Bryantin äkillinen sairastuminen ja The Mighty Flyersin diilin raukeaminen tuottivat järjestäjille päänvaivaa. Kun  ohjelmisto lopulta valmistui voitiin kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä Rauma Blues 2003 -konserttikokonaisuudesta muodostui bluesia todella kattavasti esitellyt keitos.

Kenny Brown Band tykitti R.L. Burnsiden taustoilta tuttua, Cedric Burnsiden muhkean rumbubiitin varaan rakennettua Fat Possum -runttaustaan rankoin soundein. Bassoa kokoonpanossa paikkaili Flying Burrito Brotherseista tuttu countryrocklegenda Chris Ethridge tehokkaalla stailillaan. Kuuluisa joukko piti sisällään myös vanhoista Mississippin blueslegendoista kasatun Jelly Roll All-Stars, jonka kevyen shufflekompin takuumiehenä paukutti patteristoaan Elmore Jamesin ja Sonny Boy Williamsonin luottorumpali Sam Carr. Jellareitten bändiliiiderinä ja näkyvimpänä lavamagneettina huseerasi komean comebackin 2000-luvulla kokenut harpistiässä Arthur Williams, joka downhomemaisine soitto- ja laulutyyleineen osoitti olevansa edelleen nuoruusvuosiensa iskussa. Kenny Brown ja Arthur Williams kävivät piristämässä myös Deborah Colemanin tasapaksua keikkaa. Debbien, Kennien ja Arthurin kimpassa paiskoma I’m A Woman erosi jamimaisine fiiliksineen Colemanin muuta settiä vaivanneesta monotonisesta runkutuksesta kuin yö päivästä.

Illan virtuoosimaisimmasta annista vastasi steelkitaroinnin nuori soittajaguru Robert Randolph Family Bandeineen. Sacred steel -traditioon pohjautuvine gospelin, hip hopin, soulin ja blues-rockin synteeseineen yhtye viritti yleisön keskuuteen ristiriitaisen tunnetulvan. Vanhempi sukupolvi ei pitänyt rankoilla rytmeillä ryyditetystä gospel-ilotulituksesta ollenkaan, kun taas nuoremmat friikit olivat valmiita kohottamaan stilikkavelhon virtuuoositasoisen setin koko Rauma Blues -historian kovatasoisimmaksi yksittäiseksi keikaksi. Niin tai näin Robert Randolph todisti ainakin sen, että stilikalla pystytään tulkitsemaan Jimi Hendrixin maagisia kuvioita uskottavin tuloksin ja Family Band antoi osviittaa myös siitä, miten monimuotoisiin suuntiin mustalla musiikilla on mahdollisuus kehittyä, kun soittajien rahkeista vain löytyy riittävästi resursseja mielikuvituksellisimpienkin soittokombinaatioiden toteuttamiseen.